Pitääkö Vintedissä myydystä takista maksaa veroa? Entä jos vaatekaapin tyhjentämisestä kertyy vuoden aikana tuhansia euroja? Ja miksi second hand -yritys maksaa arvonlisäveroa vaatteesta, josta on voitu maksaa ALV jo silloin, kun se ostettiin uutena?
Käytetyn tavaran verotus kuulostaa helposti monimutkaisemmalta kuin se tavallisen myyjän näkökulmasta yleensä on. Suomessa oman ja perheen käytössä olleita tavallisia vaatteita ja muita kodin tavaroita voi myydä varsin vapaasti ilman veroseuraamuksia. Rajat tulevat vastaan ennen kaikkea silloin, jos myynnillä tehdään huomattavaa voittoa tai toiminta alkaa muistuttaa liiketoimintaa. (vero.fi)
Yrityksille tilanne on toinen. Käytettyjen tuotteiden ammattimaiseen jälleenmyyntiin liittyy oma arvonlisäverojärjestelmänsä, marginaaliverotus, ja myös yrityksen tapa osallistua kauppaan vaikuttaa verotukseen.
Tässä oppaassa käymme läpi second hand -myynnin verotuksen perusasiat Suomessa vuonna 2026. Artikkelin loppupuolella katsomme asiaa myös alan yrityksen näkökulmasta: onko nykyinen verojärjestelmä paras mahdollinen tapa kohdella tuotteita, joiden elinkaarta pyritään nimenomaan pidentämään?
Huom. Tämä artikkeli antaa yleistä tietoa second hand -myynnin verotuksesta, eikä sitä tule pitää henkilökohtaisena vero- tai kirjanpitoneuvontana. Oma tilanne kannattaa tarvittaessa tarkistaa Verohallinnolta tai veroalan ammattilaiselta.
Useimmiten ei.
Verohallinto pitää vaatteita tavanomaisena koti-irtaimistona. Samaan ryhmään kuuluvat esimerkiksi huonekalut, astiat, kodin elektroniikka ja harrastusvälineet. Oman tai perheen käytössä ollutta tavanomaista koti-irtaimistoa voi myydä verovapaasti, kun siitä saadut myyntivoitot ovat kalenterivuoden aikana yhteensä enintään 5 000 euroa. (vero.fi)
Tässä tärkein sana on voitto.
Jos olet aikanaan ostanut takin 300 eurolla ja myyt sen käytettynä 100 eurolla, et tehnyt 100 euroa verotettavaa voittoa. Teit 200 euroa tappiota.
Tavallisten käytettyjen vaatteiden kohdalla tämä on hyvin tyypillinen tilanne: tuotteista saadaan niitä myytäessä vähemmän kuin niistä on aikanaan maksettu. Vaikka vuoden aikana kertyisi myyntituloa tuhansia euroja, se ei tarkoita, että sama summa olisi myyntivoittoa.
Tämä on yksi second hand -verotuksen helpoimmin väärin ymmärrettävistä kohdista.
Voit esimerkiksi myydä vuoden aikana omia käytettyjä vaatteitasi yhteensä 6 000 eurolla ilman, että olet tehnyt niillä euroakaan voittoa. Jos vaatteet maksoivat aikanaan yhteensä enemmän kuin saat niistä nyt, 5 000 euron myyntivoiton raja ei ylity.
Verohallinto edellyttää lähtökohtaisesti, että myyjä pystyy selvittämään luotettavasti sekä hankinta- että myyntihinnat. Jos tavanomaisen koti-irtaimiston kaikki myyntihinnat jäävät kuitenkin kalenterivuonna yhteensä alle 5 000 euroon, Verohallinnon mukaan myynnin verovapaus on selvä, vaikka alkuperäisiä hankintahintoja ei pystyttäisi enää luotettavasti osoittamaan.
Jos tavanomaisesta koti-irtaimistosta saadut voitot ylittävät 5 000 euroa vuodessa, 5 000 euroa ylittävä osa on veronalaista luovutusvoittoa. (Vero.fi)
Verotuksen perussäännöt eivät muutu sen perusteella, myytkö vaatteen kirpputorilla, tuttavalle vai verkossa.
Digitaalisia alustoja koskee kuitenkin DAC7-sääntely, jonka vuoksi verkossa tapahtuva myynti näkyy Verohallinnolle aiempaa paremmin.
Alustaoperaattorin ei tarvitse ilmoittaa pienimuotoista tavaramyyntiä Verohallinnolle, jos saman alustaoperaattorin kautta on kalenterivuoden aikana tehty alle 30 tavaramyyntiä ja myynneistä saadut vastikkeet ovat yhteensä enintään 2 000 euroa. Jos jompikumpi raja ylittyy, alustan tiedonantovelvollisuus voi tulla kyseeseen. (vero.fi)
Tämä ei kuitenkaan ole uusi veroraja.
30 myyntiä tai 2 000 euroa ei tarkoita, että tämän jälkeen joutuisit automaattisesti maksamaan veroa. Kyse on alustan velvollisuudesta toimittaa tietoja Verohallinnolle. Oman käytetyn koti-irtaimiston verotus määräytyy edelleen normaalien verosääntöjen perusteella.
Siksi esimerkiksi 2 500 euron Vinted-myynti voi aivan hyvin olla verotonta, jos kyse on omista käytetyistä vaatteistasi eikä niistä ole syntynyt veronalaista myyntivoittoa.
Oman vaatekaapin tyhjentäminen ja käytettyjen vaatteiden kaupallinen jälleenmyynti ovat kaksi eri asiaa.
Jos ostat tuotteita järjestelmällisesti tarkoituksenasi myydä ne edelleen voitolla, toimintaa ei voi loputtomasti käsitellä oman koti-irtaimiston satunnaisena myyntinä vain siksi, että tuotteet ovat käytettyjä.
Verohallinnon mukaan jatkuvaa ja ammattimaista tavaroiden myyntiä voidaan pitää elinkeinotoimintana. Keskeinen tunnusmerkki on vakaa tulonhankkimistarkoitus. Esimerkiksi vanhojen tai uusien tuotteiden säännöllinen ostaminen ja jälleenmyynti ansaintatarkoituksessa voi olla verotettavaa elinkeinotoimintaa. Satunnainen omien käytettyjen tavaroiden myynti ei sitä yleensä ole.
Mitään yksittäistä Vinted-tuotteiden määrää ei siis kannata käyttää rajana sille, milloin ihmisestä tulee verotuksessa yrittäjä. Toimintaa arvioidaan kokonaisuutena.
Jos tavaroiden myynti muodostuu liiketoiminnaksi, mukaan tulevat myös yritystoiminnan muut verosäännöt. Arvonlisäverotuksessa vähäisen toiminnan liikevaihtoraja on vuonna 2026 20 000 euroa kalenterivuodessa.
Kun yritys ostaa uuden tuotteen toiselta arvonlisäverovelvolliselta yritykseltä jälleenmyytäväksi, ostohintaan sisältyvä ALV voidaan normaalisti vähentää yrityksen arvonlisäverotuksessa.
Second hand -kaupassa tavara tulee sen sijaan usein yksityishenkilöltä.
Jos second hand -kauppias saa käytetyn takin yksityishenkilöltä, tämän luovuttamaan tavaraan ei sisälly yrityksen vähennettävissä olevaa arvonlisäveroa. Jos yritys joutuisi tämän jälkeen suorittamaan normaalisti ALV:n koko omasta myyntihinnastaan, sama järjestelmä kohtelisi käytetyn tavaran kauppaa varsin eri tavalla kuin tavallista yritysten välistä tavarakauppaa.
Tätä varten on olemassa käytettyjen tavaroiden marginaaliverotusmenettely.
Menettelyn edellytysten täyttyessä arvonlisävero kohdistuu jälleenmyyjän saamaan voittomarginaaliin eli käytännössä myynti- ja ostohinnan erotukseen, ei käytetyn tuotteen koko myyntihintaan. Marginaaliverotus on jälleenmyyjälle vapaaehtoinen menettely.
Second hand -yritys myy käytetyn vaatteen asiakkaalle 100 eurolla. Tuotteen hankintahinnaksi muodostuu 60 euroa.
Voittomarginaali on tällöin 40 euroa.
Kun tuotteeseen sovelletaan 25,5 prosentin yleistä arvonlisäverokantaa, 40 euron verolliseen voittomarginaaliin sisältyvä ALV on noin 8,13 euroa.
Yritys ei siis tässä esimerkissä suorita arvonlisäveroa koko 100 eurosta, vaan marginaaliverotus kohdistuu 40 euron voittomarginaaliin.
Käytännön marginaaliverotukseen liittyy huomattavasti enemmän sääntöjä muun muassa siitä, millaisiin hankintoihin menettelyä voidaan soveltaa ja miten myynnit käsitellään kirjanpidossa. Yrityksen kannattaa siksi ratkaista oma ALV-käsittelynsä kirjanpitäjän tai muun veroasiantuntijan kanssa.
Vaatekaappi ei ole C2C-markkinapaikka, jossa yksityinen myyjä tekee kaupan suoraan toisen kuluttajan kanssa.
Asiakas lähettää tuotteensa meille myytäväksi, minkä jälkeen Vaatekaappi hoitaa niiden myynnin omassa verkkokaupassaan. Tuotteet myydään Vaatekaapin nimissä niiden omistajan lukuun. Alkuperäinen myyjä ei näy verkkokaupan ostajalle, vaan ostajan näkökulmasta myyjä on Vaatekaappi.
Arkikielessä kyse on myyntipalvelusta. Arvonlisäverotuksen käsitteillä toimintamallia kutsutaan komissiokaupaksi.
Komissiokaupassa asiamies myy tuotteen omissa nimissään päämiehensä lukuun. Tämä eroaa varsinaisesta välityksestä, jossa välittäjä toimii toisen nimissä ja varsinainen kauppa syntyy päämiehen ja loppuasiakkaan välille. Verohallinto korostaa arvioinnissa erityisesti sitä, kenen nimissä tavara myydään ja keneltä ostaja ymmärtää sen ostavansa. (vero.fi)
Komissionääri voi soveltaa käytetyn tavaran myyntiin marginaaliverotusmenettelyä, kun sen muut edellytykset täyttyvät. (vero.fi)
Käytännössä Vaatekaapin mallissa asiakkaalle myydyn tuotteen hinnasta tilitetään sovittu osuus tuotteen alkuperäiselle omistajalle ja Vaatekaapille jää oma osuutensa. Marginaaliverotuksen soveltuessa arvonlisävero kohdistuu tästä kaupasta syntyvään voittomarginaaliin eikä tuotteen koko kuluttajahintaan.
Tämä on tärkeä ero esimerkiksi tavalliseen jälleenmyyjään nähden, joka ostaa tuotteet ensin omaan varastoonsa, mutta ostajan näkökulmasta lopputulos on yksinkertainen: hän ostaa tuotteen Vaatekaapilta, ei tuntemattomalta yksityishenkilöltä.
Second hand -kaupan verotuksesta puhuttaessa kuulee toisinaan väitteen, että samasta tuotteesta maksetaan arvonlisävero kahdesti: ensin uutena ja myöhemmin käytettynä. Aivan näin järjestelmä ei toimi. Marginaaliverotuksessa jälleenmyyjän ALV kohdistuu myynti- ja ostohinnan väliseen voittomarginaaliin eikä käytetyn tuotteen koko myyntihintaan.
Keskustelu second handin verotuksesta ei silti pääty tähän. Käytetyn tavaran palauttaminen markkinoille vaatii työtä: tuotteita vastaanotetaan, tarkastetaan, lajitellaan, hinnoitellaan, kuvataan, varastoidaan ja toimitetaan uudelle omistajalle. Suomessa tähän syntyvään arvonlisään sovelletaan lähtökohtaisesti yleistä 25,5 prosentin ALV-kantaa.
Euroopassa pohditaankin parhaillaan, voisiko verotus tukea uudelleenkäyttöä nykyistä paremmin. Euroopan komissio käynnisti syyskuussa 2026 julkisen kuulemisen arvonlisäverotuksen ja kiertotalouden suhteesta. Yksi kolmesta tarkastelun pääkohteesta on nimenomaan käytettyjen tavaroiden ALV-kohtelu. Arvioinnin on määrä valmistua alkuvuonna 2027, ja tuloksia käytetään mahdollisen ALV-direktiivin muutoksen valmistelussa.
Myös yksittäiset EU-maat ovat tehneet omia ratkaisujaan. Ruotsissa esimerkiksi vaatteiden, kenkien, nahkatuotteiden ja tiettyjen muiden tavaroiden korjauspalveluihin sovelletaan 12 prosentin ALV-kantaa. Ruotsin verohallinto perustelee alempaa verokantaa suoraan sillä, että sen tarkoituksena on kannustaa korjaamaan ja muuttamaan jo valmistettuja tuotteita uuden ostamisen sijaan.
Ruotsin hallitus on vuonna 2026 ehdottanut myös käytettyjen tavaroiden marginaaliverotuksen yksinkertaistamista. Ehdotuksen mukaan yksinkertaistettua marginaaliverotusta voisi vuodesta 2028 käyttää enintään 10 000 kruunun ostohinnan tuotteisiin ilman, että yrityksen tarvitsee laskea voittomarginaalia erikseen jokaiselle tuotteelle. Hallitus perustelee muutosta sekä yritysten hallinnollisen taakan vähentämisellä että kiertotalouden vahvistamisella.
Kysymys ei siis ole vain siitä, maksetaanko käytetystä vaatteesta ”veroa kahdesti”, vaan laajemmin siitä, miten verojärjestelmä kohtelee tuotteiden käyttöiän pidentämistä ja sitä varten tehtävää työtä. Nykyinen marginaaliverotus ehkäisee käytetyn tuotteen koko arvon verottamisen uudelleen, mutta samaan aikaan EU:ssa arvioidaan, voisiko arvonlisäverotus kannustaa kiertotalouteen nykyistä enemmän.
Tavallisen vaatekaappiaan tyhjentävän suomalaisen ei yleensä tarvitse olla second hand -myynnin verotuksesta erityisen huolissaan. Oman tai perheen käytössä olleiden tavallisten vaatteiden myyntivoitot ovat verovapaita 5 000 euroon asti vuodessa. Myyntitulo ja myyntivoitto eivät ole sama asia.
Myös verkkoalustojen DAC7-raportointi kannattaa erottaa varsinaisesta verovelvollisuudesta. Alustan Verohallinnolle ilmoittama myynti ei muutu ilmoittamisen vuoksi veronalaiseksi.
Tilanne muuttuu, jos tavaroita hankitaan järjestelmällisesti jälleenmyytäväksi ja toimintaa harjoitetaan jatkuvasti ansaintatarkoituksessa. Silloin kyse voi olla elinkeinotoiminnasta.
Ammattimaisessa second hand -kaupassa puolestaan käytettyjen tavaroiden marginaaliverotus mahdollistaa tietyissä tilanteissa sen, että arvonlisävero kohdistuu jälleenmyyjän voittomarginaaliin koko tuotteen myyntihinnan sijasta. Myös Vaatekaapin omissa nimissä tapahtuva komissiokauppa voi kuulua marginaaliverotuksen piiriin sen edellytysten täyttyessä.
Seuraava kysymys onkin yhteiskunnallinen: jos haluamme tavaroiden pysyvän käytössä nykyistä pidempään, pitäisikö myös verotuksen tehdä siitä nykyistä kannattavampaa?
Pitääkö yksityismyyjän maksaa veroa kirpputorimyynneistä tai netin second hand -myynnistä?
Yleensä ei, kun myyt omassa tai perheesi käytössä olleita tavallisia vaatteita ja muuta koti-irtaimistoa. Tällaisen omaisuuden myyntivoitot ovat verovapaita 5 000 euroon asti kalenterivuodessa. Myyntitulo ja myyntivoitto eivät ole sama asia: esimerkiksi 200 eurolla ostetun takin myyminen käytettynä 80 eurolla ei tuota verotettavaa voittoa.
Onko second hand -myynnissä verovapauden euromääräistä rajaa?
Tavanomaisen koti-irtaimiston myyntivoittojen verovapauden raja on 5 000 euroa vuodessa. Tämä ei tarkoita, että vaatteita saisi myydä vain 5 000 eurolla verovapaasti. Ratkaisevaa on myynnistä syntynyt voitto.
Myöskään verkkoalustojen DAC7-sääntelyyn liittyvä 2 000 euron ja 30 myynnin raja ei ole verovapauden raja, vaan liittyy alustojen velvollisuuteen ilmoittaa myyjien tietoja Verohallinnolle.
Mikä on DAC7?
DAC7 on EU-sääntelyä, joka velvoittaa digitaalisia alustoja ilmoittamaan tietoja niiden kautta tuloja saavista myyjistä veroviranomaisille. Tavaramyynnissä alustaoperaattorin ei tarvitse ilmoittaa myyjää, jolla on kalenterivuoden aikana alle 30 myyntiä ja myynneistä yhteensä enintään 2 000 euroa vastiketta.
Rajojen ylittyminen ei itsessään tarkoita, että myyjän pitäisi maksaa veroa. Veronalaisuus ratkaistaan normaalien verosääntöjen perusteella.
Milloin käytettyjen vaatteiden myynnistä tulee liiketoimintaa?
Yksittäistä euro- tai kappalemäärää ei ole. Jos ostat tavaroita järjestelmällisesti tarkoituksenasi myydä niitä edelleen ja toiminta on jatkuvaa sekä tähtää tulon hankkimiseen, sitä voidaan pitää elinkeinotoimintana. Oman vaatekaapin satunnainen tyhjentäminen on eri asia kuin tuotteiden hankkiminen jälleenmyytäviksi.
Mikä on marginaaliverotus second hand -alan yrityksille?
Marginaaliverotus on käytettyjen tavaroiden jälleenmyyjille tarkoitettu arvonlisäveromenettely. Kun sen edellytykset täyttyvät, yritys suorittaa arvonlisäveroa käytetyn tuotteen myynnistä syntyvästä voittomarginaalista eikä koko myyntihinnasta.
Esimerkiksi jos tuotteen myyntihinta on 100 euroa ja marginaaliverotuksessa huomioitava ostohinta 60 euroa, verollinen voittomarginaali on 40 euroa. ALV sisältyy tähän marginaaliin. Menettely voi soveltua myös Vaatekaapin kaltaiseen omissa nimissä tapahtuvaan komissiokauppaan, kun marginaaliverotuksen muut edellytykset täyttyvät.
Vastaa